Toiseksi viimeisen kerran saimme aamiaisen nenän alle tarjoiltuna ja aloimme jo pelkäämään, miten kova pudotus on täältä arkeen. Ja ensimmäisen kerran tällä matkalla kananmunan löysyysaste oli juuri oikea, kiitos emäntiemme Leenan ja Petran. Keitetyt munat ovatkin olleet koko matkan ajan niin kovia, että niillä saisi varmaan tapettua vaikka lokin. Onneksi on kuitenkin ollut kokkelia joten valkuaistarve on saatu tyydytetyksi. No se munista.
Viimeinen varsinainen kaupunkietappimme oli Tukholma, jonka keskustaan ajoimme jo sillä varmuudella, että taisimme jopa hieman ylpistyä. Kiertelyä vanhassa kaupungissa, tutustumista kuninkaanlinnaan toivoen edes pientä pilkahdusta kruunusta, mutta sitten luimmekin jostain iltapäivälehdestä, että Victoria ja Daniel ovat vasta palaamaamassa häämatkaltansa.
Linnan edessä pysähdyimme nauttimaan perinteiset tulokaljat merelliseen trattoriaan. Sieltä lähtiessämme oli väkeä kokoontunut kadun varret täyteen lähes kuten nuorenparin häissä konsanaan. Riemastuimme, että nythän nuo tietenkin palaavat häämatkalta ja me pääsemme todistamaan tätä mutta Ancin tiedusteltua syytä moiseen kansan kokoontumiseen, selvisi, että tulossa olikin Pride-festivaali-kulkue. No, pieni pettymys - tuolla tuskin näkisimme Viciä ja Danielia. Festivaali sotki sitten vielä reittiämme laivalle, että saimme pienen jännitysnäytelmän tähänkin päivään. Suunnittelemamme reitti suoraan laivalle koki muutaman pyörähdyksen Tukholman kaduilla ja voin kertoa, että se ei ole kivaa. Mutta jälleen kerran selvisimme kuin jokin kohtalo olisi johdattanut meidät aina oikeaan suuntaan.
Ja Virven riemulla ei ollut rajoja sillä hän sai jo toisena päivänä peräkkäin korv med mos. Och gurksallad igen förstås.
Laivalle siis pääsimme ja täällä olemme nauttineet mahtavan illallisen - Anci kalaa, Virve lammasta - ja molemmat riittävän määrän jälkiruokaa.
Hytti on kuin pieni hotellihuone jossa tuntui olevan televisiokin. Kymmeneen päivään emme ole kuitenkaan katsoneet televisiota, joten taitaa jäädä vielä tältäkin illalta.
Aamulla olemme sitten takaisin Helsingissä ja seikkailumme päättyy tältä erää, joten huomenna on sitten vain hellien jäähyväis-kirjoitusten aika. Toiseksi viimeisen kerran: Gabriella vaikenee, mutta vain pieneksi hetkeksi. Yhdet drinksut ja sitten hyvää yötä!
Denna morgon vaknade vi i Huddinge. Det är ibland svårt att genast lokalisera sig var man är, men efter en stunds funderande brukar det klarna. Så även idag och efter en mångsidig och mättande frukost begav vi oss iväg mot Stockholm och efter att ha försökt parkera i ett P-hus där parkering var förbjudet, hittade vi en plats åt Franz bakom Kararina-hissen och vi var nöjda och lyckliga tills vi skulle därifrån.
Efter ett varv i en olidlig turistträngsel i Gamla stan gick vi ner till stranden och fick oss en Stockholms-välkomstöl i en strandrestaurang. Lite hungrig blev man förstås nu redan och visst hittade vi ett Gatukäk (just det: GatukÄk). Virve blev lycklig över en korv med mos och gurksallad och jag över en French Hotdog. Det hade samlats en massa människor längs med gatorna och vi undrade om Victoria och Daniel kommer hem från sin bröllopsresa och att vi får bevittna det, men så var det inte. Jag frågade en tant vad de väntade på och hon sade att det var Stockholms Pride-festival som var på antågande och människomängden var enorm. Men som tur hade vi redan köpt var sin disktrasa med Viccan och Daniel på :)
Allt det här var så stämningsfullt och fint tills vi skulle starta iväg mot båten. Suck. På grund av Pride-tåget var alla (åtmnistone nästan alla) gator avstängda och eftersom Stockholms trafikarrangemang i vanliga fall också ger en gråa hår med alla tunnlar och rondeller, blev det denna gång inte alls lättare att hitta fram till båten. Men som alltid klarade vi det igen, vi har säkert ödets goda ande med oss.
Vi bokade in oss i en hytt som var större än hotellrummet i Riga och tog oss till Food Garden. Lamm, gös och till efterrätt kakor, chokladmousse, creme brülee, chokladbitar, chokladglass, vaniljglass, frukter och ost och kex.
Nu sitter vi i Sky Bar där det finns Internet-kontakt och där det som bäst pågår en karaokesession. Huh-huh. Men vi måste medge att zigenarna sjunger bra.
Det här var sista kvällen och imorgon är det sista morgonen på denna resa. Vi tystnar nu och återkommer imorgon för ett sista sammandrag. God natt!
