Krakovassa aamu valkeni jälleen kerran kirkonkellojen soidessa, tällä kertaa hieman vaimeampana koska ikkunamme oli kiinni. (juuri siksi ettemme heräisi kirkonkellojen " meteliin". Ajokilometrejä oli edessä n 600, joten oli taas aika tankata kunnon aamiainen jonka hotellimme tarjosi mukakokkeleineen päivineen. Tavarat kasaan ja baanalle. Ulos Krakovasta ajoimme jo niin tottuneesti, että voisi kuvitella viettäneemme siellä enemmänkin aikaa.
Lämpötila oli 14 astetta ja satoi mutta mitä lähemmäksi Saksan rajaa saavuimme, sitä lämpimämmäksi ilma muuttui ja oli aika kaivaa taas aurinkolasit silmille. Tie oli koko ajan hyväkuntoista moottoritietä joten matka sujui sutjakkasti. Anci tutkiskeli totuttuun tapaan karttoja vaikkei niitä koko ajan olisi tarvittukaan mutta se sai olon tuntumaan niin kotoisalta ja turvalliselta.
Matkan alkuvaiheessa pysähdyimme Auswitschin kohdalla, koska se on sellaista historiaa, kaikesta kauhestaan huolimatta, että oli mielenkiintoista nähdä tuo kuuluisa paikka jossa noita kauheuksia tapahtui. Ja kyllähän se vähän hiljaiseksi veti tuo näkymä jonka on monessa elokuvassa nähnyt. Parakkeja silmän kantamattomiin ja krematoritoita, joita saksalaiset olivat yrittäneet tuhota lähtiessään mutta isot savupiiput olivat kuitenkin vielä jääneet pystyyn.
Piikkilanka-aidat ja vartiotornit - huhhuh - todella vaikeaa käsittää. Se on nyt autenttisesti nähty - paikanpäällä oltu.
Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli parin tunnin ajomatkan jälkeen jolloin kävimme vessassa ja joimme kupilliset kahvia. Kahvit otimme mukaan (take away) ja huvituimme koska kahvikuppien kansissa luki Huhtamäki.
Puolan ja Saksan välisen rajan ohitimme niin huomaamatta, että olimme hölmistyneitä kun yht 'äkkiä tiekyltit olivatkin saksaksi. "Jaahas, olemme ylittäneet rajan". Hieman hämmästelimme kuinka helposti rajat ylitetään - kertaakaan kukaan ei ole katsoneet autolastiamme (jossa luonnollisesti ei ole mitään tullattavaa eikä epämääräistä) eikä passejammekaan ole kukaan halunnut nähdä. Mutta ei se mitään, sujuuhan matka näin sutjakaammin.
Berliiniin saavuimme jälleen kerran sujuvasti, ilman u-käännöksiä ja auton saimme parkkeeratuksi ihan Ancin veljen Kajkan oven eteen. Täällä, kiitos Kajkan vieraanvaraisuuden, vietämme 2 seuraavaa yötä ennenkuin jatkamme matkaamme kohti Kööpenhaminaa. Kajkan luona kylmät oluet odottivat meitä ja me niitä. Kävimme syömässä maittavan illallisen viereisessä Nico's ravintolassa ja lämpimän ilman vallitessa, nautimme sen ulkona.
Nyt ilta pimenee Berliinissä ja me lähdemme tutustumaan sen ympäristöön huomenna levänneinä ja onnellisina. Eli nyt taas untenmaille ja huomista odottamaan!
Vi vaknade efter ännu en natt i Krakow och denna natt hade vi sovit bättre än föregående, pga att vi förstod att stänga fönstret så att inte kyrkklockorna väckte oss kl 5. Efter en mättande frukost packade vi ihop våra pinaler och gick iväg för att hämta vår trogna travare Franz, som redan stod otålig och gnisslade med hjulen på den bevakade P-platsen. Vi var alla färdiga att bege oss ut på landsvägen igen.
Galant körde vi ut från Krakow och styrde iväg mot Katowitz. Vi valde motorvägen som vi betalade ungefär 2 euro för att få använda. Efter ett tag tog vi av vid vägskälet som förde oss till Auswitsch koncentrationsläger. Vi gick inte in på själv området för man fick inte gå ensam där och guidningsturen räckte 4 timmar och det tyckte vi att vi inte hade tid till just nu. Men vi körde runt hela området och såg alla baracker och vakttorn och krematorieskorstenar... inte kul alls.
Sen tog vi oss via Katowitz och alla närliggande med den inkluderade industristäder till Wroclaw och därifrån till Tysklands gräns. Virve körde 130 km/h i ca 3 timmar :) Vi märkte knappt att vi kört över gränsen, ingen var nu heller intresserad av oss och vad vi eventuellt skulle ha haft i bagaget. Vi bara plötsligt märkte att vi var i Tyskland. Och med gammal vana körde vi rakt fram till min bror Kajkas hus och parkerade. Här väntade kall öl och Prosecco på oss och efter välkomstceremonierna gick vi ner till Nico's restaurang och åt en mycket sen middag sittande ute i den mörka och varma sommarkvällen. Vi kommer att vara här i två nätter och sen fortsätter vi till Köpenhamn.
Här slutar jag rapporten för idag. God natt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti